Itken itseni kuiviin koska rakastan teitä kaikkia niin paljon

Ei.
En suostu.
No, meni jo. Tänään sain käteen päättötodistuksen Anna Tapiosta ja en siis tosiaan ole vieläkään sisäistäny sitä. Mä en enää koskaan ikinä mee sinne oppilaana. Ikinä.

Ensin muistellaan seiskaa. Eli sitä harmaata aikaa josta en muist amitään muuta ku et pukeuduin ihan hirveen näkösesti. hyi.

Joten hypätään suoraan kasiin. Aluks asuin Roosan ja Tiian kanssa, mutta sitte Tiia oli tyhmä ja lopetti Anna Tapion. Sitte koko meiän asuntolan asumisjärjestystä ruvettii pistää uusiks ja päädyin asumaan Petran ja Roosan kanssa. Voi niitä muistoja ja niitä iltoja :') Anteeks, mä pidän täs välis itkutauon. brb.

Okei jatkuu. Nyt päästään ylivoimasisesti parhaaseen vuoteen koko mun (melkein) 16-vuotisessa elämässä.

YSI

Oikeesti en voi käsittää et tää koko juttu päättyy jo. Ysin eka päivä tuntuu ihan eiliseltä ja seiskan eka päivä viime viikolta. MITEN? Mutta parhaitahetkiä oon kyllä viettäny parhaitten ihmisten kanssa. Mä varmaan sanon tätä ihan liikaa, mutta mä rakastan kaikkia mun Anna Tapion kavereita NIIN paljon, et sattuu ihan perkeleesti päästää ne lähtee ;__; Tätä ei ehkä kaikki ymmärrä, etenkään ne jotka ei Anna Tapioo oo käyny, mutta niist on tullu mun perhe. Kaikki murheet ja  ilot on jaettu niitten kanssa, tehty tyhmiä juttuja, oltu noloja ja kasvettu yhessä. Mä en ehkä oo aina osannu arvostaa niitä hetkiä, mutta niinhän se menee; Onnen tajuaa vasta sitten kun sen menettää. Parin vuoden päästä tää voi tuntua tosi kaukaiselta jutulta (tai sitten ei) mutta mä varmaan itken koko kesäloman. Täs olis viel muutama kuva ysiltä boostaamaan tätä valtavaa itkun määrää:

Ps. Kuolen kohta oikeesti nestehukkaan koska ei kukaan voi itkee näin paljon! ;__;