Everything that kills me makes me feel alive

Tälle ajalle vuodesta mulla on tasan kaks sanaa: villasukat ja kynttilät. Mulle on kehkeytyny kauhee pakkomielle kynttilöihin ja villasukkiin. Heti, ku pääsen kotiin koulusta, laitan villasukat jalkaan ja kynttilät palamaan. Mä oon muutenki hyvin joulutunnelmissa, mul on ikkunas joulukoristeita ja jouluvalot päällä koko ajan. Ja laulan joululauluja.

Vaan tosimiehet juo teetä KTM- mukista

Oon huomannu, että mä olen kirjaimellisesti maailman suurin viivyttelijä. (Osasyynä ei toki ole se, että sain synttärilahjaks nintendo 3ds:n ja en oikee muuta tehnykää ku pelannu super mario bros:ia) Ihan oikeesti. Mulla on tällä hetkellä koeviikko ja mul on viel tulos kemian, fysiikan ja matikan kokeet, enkä oo vielä edes alottanu lukeemaan. Ja se on menny ihan hulluihi mittasuhteisiin. Kuvitellaan nyt, että mä suunnittelen kaiken valmiiks ja sanon ittelleni että alotan opiskelun tunnin päästä. Sitte ku seuraavaks katon kelloo ja aikaa on kulunu 61 minuuttia, ni mä ihan tietoisesti ajattelen et no, emmä nyt enää voi alottaa. miKÄ MUA VAIVAA??

Vaikka mä oon nyt kaikkee muuta venytelly ja vanutellu, mä oon huomattavan paljon kuunnellu musiikia ja lukenu kirjoja. Esimerkiksi nyt mä oon raiskannu Lorden Royalsia, kuten otsikostakin varmaan huomaa. Ja kirjojen puolesta mä oon alottanu lukemaan Perillinen- sarjaa uudestaan, TAAS. Se on vaan niin hyvä. Sen takia mä oon myös nukkunu huonommin...

Kirjoista puheen ollen, mä oon nyt viime aikoina saanu ihan järjettömän paljon ideoita kirjottamiseen, mikä on ollu ihan mielettömän kivaa, MUTTA sitten ku luen niitä mun kirjottamia juttuja päivän tai kaks jälkeenpäin, huomaan että ne on kaikki vaan halpoja kopioita niistä kirjoista, mitä mä oon lukenu vähän aikaa sitte. Esimerkiks mä kerkesin kirjottaa yhtä tarinanpätkää vaikka kuinka kauan, ennen kuin huomasin että se oli ihan selkee kopio langenneesta enkelistä. Ehkä jos mä haluaisin tuottaa oikeesti hyvää ja omaperäistä tekstiä, mun pitäis olla lukematta yhtään mitään vähään aikaan ja ehkä sitten mul olis oikeesti omia ideoita.

That's all for this time, my loves, see you soon :*

... very soon ;))

I punish you with pleasure and pleasure you with pain

Tänään onki tosi vakava aihe. Ei oikeesti, mut kumminki. Nyt ku mä oon ollu tän viikon lomalla mä oon tajunnu kui yksin mä oikeesti oon. Onhan mulla kavereita koulussaki ja sillee, mut ketä niist muka oikeesti kiinnostaa mitä mulle kuuluu ku ne sitä kysyy? No joo, onhan se hiukan sellasta small talkia, mihin ei odotetakaa mitään ympäripyöreetä vastausta, mut sit ku ruvetaan puhumaan ihan oikeista asioista, nii ei kyllä sillonkaan näytä ketään kiinnostavan. Silloin jos toinen kertoo jostain ongelmasta, niin silloin erityisesti suomalaisilla on sellanen pakko ruveta kertomaan kuinka paljon kamalampaa itsellä on. Eikö oikeesti koskaan vois vaan asettua toisen asemaan ja vaikka tuntea joskus pahalta toisen puolesta? Tää kuulostaa kauheen masentavalta (ja huomionhakuiselta myös), mutta se että ihmiset ei enää kuuntele on se ongelma, miks kaikki esimerkiks Suomessa on niin masentuneita (joista osa ei edes oikeesti oo masentuneita, lääkärit vaa tuputtanu täytee masennuslääkkeitä). Ja koska mä taidan muutenki olla jotenki hirvee vastarannankiiski valtavirrasta poikkeavine mielipiteineni, jätetään tää vakava puhe tähän :)

Anygays, kuten mainitsin mä oon ollu tän viikon lomalla. Se tuli kyllä ihan tarpeeseen, mutta tos puolesvälissä alko tulee sellanen "herrajumala, mul ei oo mitää velvollisuuksii tehtävänä"- tunne ku ei ollu koulujuttui ja sai olla vaa. Ja sen jälkeen oonki sit ollu kipeenä, vaikkei kuumetta oo ollukaa. Kahteen päivään nieleminen oli ihan toiveajattelua, koska ai saatana. Taisin kyllä jäätelöö syödä sen kahden päivän aikana  melko kiitettävästi 0:) Tän viikon aikana oon myös tutustunu animen ihmeelliseen maailmaan ja takasin ei taida olla tulemista. Tää taitaa olla jo fandom #300. Sorry not sorry. 

Mä oon myös shoppaillu aika kivasti viime aikoina ja niistä jutuista vois tehdä jonkuntasosen postauksen jossai vaiheessa :) 

Oh well, siin tais olla kaikki tällä kertaa, joten seuraavaan kertaan puspus :*

Ehkä jos taas alotettais alusta..?

Tää nyt ei tuu minään yllätyksenä, mut kappas kappas enpä oo kirjotellu taaskaan yhtään mitään, koska 1. en oo ehtiny 2. en oo jaksanu. Suurimmaks osaks syynä on toi toka. Sori. Tosin eihän tätä kukaan koskaan lue, joten onko sillä oikeestaan merkistystä kirjotaksmä tänne vai en?

No, tosiaan alotin lukion, kuten kerroinkin jo. Ja olihan mulla jo eka koeviikkoki, mikä oli ihan ok. Huomenna sit olis kokeiden palautus enkä kyl oikeestaa haluu saada puoliakaan niistä takasin koska en lukenu kunnolla varmaa yhteenkää kokeesee D:  Sitten viime postauksen mä oon myös saanu muutaman uuden kaverin, mikä on aika kiva :) Oh, ja kerroiksmä jo, että alotin baletin uudestaan? Well, that happened. Ja mä rakastan sitä ihan yhtä paljon ku ennenki <3 Mä oon siinä kyl ihan surkee, mut ei se haittaa.

Kuvia mä en oo ottanu nimekskää, joten aattelin tehä sellasen kivan pikku vlogin jostain random päivästä. Kertokaa toki, jos haluisitte sellasen. Ja nyt mä vannon käsi sydämellä ja sormet selän takana ristissä että aion olla aktiivisempi bloggaaja.

heihei o///

The way you grab me, must wanna get nasty

Hei vaan taas. Wow, mikä yllätys, enpä ole taaskaan kirjoittanut yhtikäs mitään. Ja viimeisimmässä postauksessahan hiukan jo lupailin sisustuspostausta, no sellanen on kyl tulossa kunhan mä saan siivottua tän hirveen läävän.
 Joo, tosiaan koulu alko ihan kivasti. Ittelleni en tietenkää myöntäny et se muka olis jännittäny yhtään, mutta ku iskä mua sinne kouluun sit ekana päivänä vei, en laittanu radioo päälle ollenkaan (ne jotka tuntee mut, tietää kyllä et mä kuuntelen musiikkia koko ajan, joten toi oli jo aika iso ihme). Sain sieltä myös yhen kaverintapaisen, jonka kanssa oon sitte hengaillu siel. Eikä siinä koulusssa varsinaisesti mitään valittamista ole, jos siitä lähdetään.
 Ja sitten vähän vähemmän mielenkiintoisiin seikkoihin. Koko kesän oon kuunnellu Lana Del Reytä (as always) kuten myös thirty seconds to marsia, ja varmasti tulen kuuntelemaan koko loppuelämäni koska täydellisyys ;;;;__;; oh, ja thirty seconds to marsin do or die musiikkivideossa näkyy muutaman kerran hietsu ja Rock the beach :3 JA SE VIDEO ON OIKEESTI TÄYDELLINEN ja en toki itkenyt kun katsoin sen ekaa kertaa ja tokaa ja kolmatta.... anyway, linkki olis täs:

no eipä mul muuta nyt tällä kertaa :)

"Kävellääks me tonne Tax Freehen?" -"Pääseeks sinne taksilla?"

Hejsan från Stockholm!

Elikkä siis olin pari päivää Tukholmassa ja tuli melko lailla käveltyä koko kaupunki päästä päähän. Nyt on TOSI kipeet jalat. Ja siinä samassa tietysti tuli shoppailtua melko kiitettävästi. Sidenote: American Apparel on mun uus suosikkikauppa. Ja kun laitettiin matkatavaroita säilytyslokeroon, joku HYVIN pelottavan näkönen keski-ikänen mies iski mulle silmää ja nyökytteli päätään sillee et tuleppas mukaan. Hui saakeli. Ja tämä kaikki vasta ekana paivänä.
  Seuraavana päivänä shoppailtiin hiukan lisää ja käytiin vanhassa kaupungissa ja kuninkaanlinnassa ja ABBA-museossa ja sitte mentiiki takas laivalla Turkuu (laivamatkustus on IHAN perseestä). Ostin siinä samalla Magnet poetry kitin ja mul on ollu melko hauskaa sen kanssa.

mä tiiän et nää on väärinpäin, mut koittakaa kestää :c

Ja tässä nää mun ostokset:

Mustavalkoraidallinen sifonkitoppi American Apparelista

#STYLE musta paita Vero Modasta

Mustat IHANAT korkkarit Dinskosta

Lyhyt musta sydänkuviollinen villapaita Zarasta

Oranssi ylisuuri villapaita Topshopista

Viininpunanen pipo American Apparelista

Lyhyt denimpaita American Apparelista

Kissamekko H&M.ltä
JESUS FUCKING CHRIST MIKS NÄÄ EI MEE OIKEINPÄIN??

PS. seuraavaks olis tulossa sisustuspostausta, koska sain hiukan uusia kalusteita :3

Mesut Özil >>>>> everything

In the middle of the night when the angles scream

Hei vaan taas rakkaat lapsoset! Mä en ala taas pahottelemaan sitä, kuinka kauan tää postaaminen on kestäny, koska muuten ne samat valittelut olis joka ikisen postauksen alussa. Mutta toivon kuitenkin, että otatte huomioon sen pienen seikan, että mulle ei koskaan tapahdu mitään, joten ei oikeastaan ole koskaan mistä kirjoittaa.

Anyway, mä olin viime viikol Helsingissä Rock the beachissä ja se oli lähes täydellistä! Näin ihan älyttömästi hyviä bändejä livenä ja mulla oli parasta seuraa <3 Mut joo, ei siitä sen enempää.

Koska siinä Rock the beachissa oli välipäivä, kävin sillon Helsingin keskustassa "hiukan" shoppailemassa. Sieltä löyty hiukan kaikennäköstä ja täs niistä kuvia:

Täst alkaa tulemaan joku aivan äärettömän laiskan tyylitiedottoman himoshoppaajan blogi. Se ehkä olis hyvä idea... Mitäs te ootte mieltä?

Ja näin loppuun saatte auringonlaskun hietsusta:

Pitkän hiljaisuuden kunniaks!

Tää on vaan lyhyt ilmotuspostaus; eli huomenna olis postausta tulossa, joten jaksakaa viel yks yö ilman mun loistavia postauksia! ;D

Parvekkeen maalaamista ja shoppailua (taas)

Ensinnäki anteeks, että postaus kesti näin kauan, mutta kuten aikasemmin sanoin mun elämässä ei oikeestaan tapahdu mitään.

Ja edellisessä postauksessahan puhuin jotain siitä säästökuurista. Well, fuck. Kävin taas tänää shoppailemassa ja täs mä nyt sit esittelen teille sen tuloksia:

onko väärin rakastaa tekokynsiä näin paljon?

Ja vähän muutaki tuli ostettuu mut nää oli kivoimmat :)

Ja sit illaks mul on juustonmakusia riisikakkuja ja tää:

Ja koska ootte niin ihania pikku palleroita, tääsä teille hymyilevä vauvavuohi :3

Ai siel ukkostaa taas?

Mun ajataju on lähtenyt kokonaan, koska ei oo kouluu ja selkeetä rajaa viikonlopun ja viikon välillä, joten sen sijasta, että sanoisin: "Täl viikolla.." Sanonki: mun viimesimmän postauksen jälkeen mulle ei, kuten tavallista, ole tapahtunut yhtikäs mitään. No joo, pari päivää sitte käytii iskän kans melomassa Koskion päästä päähän. Kun me me päästiin toiseen päähän Koskiota, tajuttiin että meitä oli koko ajan seurannu ukkospilvi ja että jouduittais melomaa takasin kaatosateessa. Great. Eihän siin muute mitää, mut tuli pikkasen kylmä ku mul oli päällä pelkästää toppi ja minishortsit.
  Asiasta toiseen, nyt ku mä oon saanu valmiiks Sinkkuelämän kattomisen, mä oon alottanu kattoo The Carrie diaries. And here we go again. Mut onneks siit on vaa yks kausi, ni en sitte ainakaa istu yömyöhään kattomas niitä.
  Sekä tän postauksen innottamana mä oon hiukan nettishoppaillu ja käyttäny (taas) ihan törkeet kasat rahaa. Eikä tässä vielä kaikki. Me käytiin eilen Mikkelissä shoppailemassa. Taitaa taas olla säästökuurin aika :D

May I present you: jäätävät ukkospilvet

Tältä siel näytti ENNEN ku se törkee vesisade alko

Lempi :3

"Otetaa tää kuva sillee et noi ukkospilvet näkyy taustal, ni näyttää miehekkäämmält!"

#swag

This "love" -thing is a motherfucker

Ensinnäkin ihan ensimmäiseksi haluan tehdä hyvin selväksi, että en usko tuhkimotarinoihin tai onnellisiin loppuihin. Ehkä olen vain itsepäinen ja jo toivonsa menettänyt, mutta en usko että meille on joku prinssi uljas tuolla ulkona odottamassa valkoisen oriinsa selässä. Ja jos siellä sellainen onkin, se ei varmasti löydä oman prinsessansa luokse. Kyllä minä rakkauteen uskon. Mutta sehän tässä se ongelma onkin. Elokuvat ja kirjat antavat aivan vääränlaisen käsityksen rakkaudesta. Niissä lähes poikkeuksetta päähenkilöt rakastuvat toisiinsa. Oikeassa maailmassa on luultavasti miljoonia, jotka ovat rakastuneet, mutta eivät ole saaneet vastarakkautta. Nykyajan parisuhteetkin ovat sitä, että kaverisuhteesta on tullut ”friends with benefits”. Eli suomeksi sanoen, kaverista onkin tullut panokaveri.

 Sota-ajalta ja ajalta ennen sitä, on kuvia rakastavaisista dramaattisesti erotettuina ja he ovat tehneet hieman hullujakin asioita päästäkseen rakastettunsa luo vielä viimeisen kerran. Siihen aikaan heidän välillään on voinutkin olla jotain. Nyt jos syttyisi sota, ja rakastavaiset joutuisivat erilleen, se olisi arrivederci edelliselle heilalle ja seuraava kierrokseen kotirintamalta.

  Minua ihmetyttää miten ihmiset sanovat löytäneensä ”sielunkumppaninsa”, etenkin kun he ovat esimerkiksi olleet naapureita pienestä pitäen ja ovat menneet naimisiin, kun ketään muuta ei ole ollut tarjolla. Tai vielä parempaa, he ovat tavanneet työpaikalla. Miten se nimenomainen unelmien prinssi on sattunut juuri siihen kohdalle, eikä ole tarvinnut edes etsiä? Kun huomioon otetaan koko maapallon väkiluku, on melko epätodennäköistä, että se oma sielunkumppani on siinä naapurissa. Ne ihmiset, jotka matkustelevat ja näkevät muitakin ihmisiä kuin ne punaniskajuntit Suomesta, saattavat löytää sen sielunkumppanin. Tosin, koska karma is a bitch, he joutuvat eroon toisistaan juuri sen takia, että ovat eri valtioista.

 Joten johtopäätöksenä, love sucks. Ei mulla muuta.

Ps. Nämä kaikki on mun henkilökohtaisia mielipiteitä ja jos ne ei jotakuta miellytä, I don’t give a fuck.

David Tennant on aina hyvä idea lisätä postaukseen :3

I'll wrap my hands around your neck so tight with love, love

Okei, mun kesäloman eka kunnollinen viikko on sisältäny uimista, auringon ottoa, hikisiä juoksulenkkejä ja treenejä, saunomista, jäätelön syömistä siihen pisteeseen saakka etten enää vaan pysty, kaikki sinkkuelämää-tuotantokaudet läpi (ihan oikeesti, tarviin kohta jotai ammattiapuu), syöny itteni ähkyyn luvattoman monta kertaa ja shoppailua. Mainittakoon myös että olen lukenut myös Da Vinci -koodia, en tosin lopuun saakka, ja mä oon ehdottomasti koukuttunu. Sekä kuunnellu musiikkia niin paljon ja koko ajan et mä alan epäilee et mul menee kuulo ennen ku täytän 20. Ei se mitää, kuunnellaan nyt ku vielä voi. Oon myös melkeen kuollu kuumuuteen ja olinki tossa kolme päivää putkeen pelkät bikinit päällä, koska vaatteiden käyttäminen on liian mainstreamia.

Ja pahoitteluni siitä ettei tähän postaukseen ole kuvia eksynyt, en oo kerenny ottaa yhtään!

Itken itseni kuiviin koska rakastan teitä kaikkia niin paljon

Ei.
En suostu.
No, meni jo. Tänään sain käteen päättötodistuksen Anna Tapiosta ja en siis tosiaan ole vieläkään sisäistäny sitä. Mä en enää koskaan ikinä mee sinne oppilaana. Ikinä.

Ensin muistellaan seiskaa. Eli sitä harmaata aikaa josta en muist amitään muuta ku et pukeuduin ihan hirveen näkösesti. hyi.

Joten hypätään suoraan kasiin. Aluks asuin Roosan ja Tiian kanssa, mutta sitte Tiia oli tyhmä ja lopetti Anna Tapion. Sitte koko meiän asuntolan asumisjärjestystä ruvettii pistää uusiks ja päädyin asumaan Petran ja Roosan kanssa. Voi niitä muistoja ja niitä iltoja :') Anteeks, mä pidän täs välis itkutauon. brb.

Okei jatkuu. Nyt päästään ylivoimasisesti parhaaseen vuoteen koko mun (melkein) 16-vuotisessa elämässä.

YSI

Oikeesti en voi käsittää et tää koko juttu päättyy jo. Ysin eka päivä tuntuu ihan eiliseltä ja seiskan eka päivä viime viikolta. MITEN? Mutta parhaitahetkiä oon kyllä viettäny parhaitten ihmisten kanssa. Mä varmaan sanon tätä ihan liikaa, mutta mä rakastan kaikkia mun Anna Tapion kavereita NIIN paljon, et sattuu ihan perkeleesti päästää ne lähtee ;__; Tätä ei ehkä kaikki ymmärrä, etenkään ne jotka ei Anna Tapioo oo käyny, mutta niist on tullu mun perhe. Kaikki murheet ja  ilot on jaettu niitten kanssa, tehty tyhmiä juttuja, oltu noloja ja kasvettu yhessä. Mä en ehkä oo aina osannu arvostaa niitä hetkiä, mutta niinhän se menee; Onnen tajuaa vasta sitten kun sen menettää. Parin vuoden päästä tää voi tuntua tosi kaukaiselta jutulta (tai sitten ei) mutta mä varmaan itken koko kesäloman. Täs olis viel muutama kuva ysiltä boostaamaan tätä valtavaa itkun määrää:

Ps. Kuolen kohta oikeesti nestehukkaan koska ei kukaan voi itkee näin paljon! ;__;

Sä näytät ihan natsi-saksaa kannattavalta Maija Poppaselta joka on aineissa

OMG. Ens viikolla on VIIMENEN viikko Anna Tapiossa. Kaikki muut on menny jo iha sekasin ja itkee ja vöyhöttää ja plaa plaa plaa, mut mun aivot on hiuka blondimoodilla, joten mä en oo viel kerenny seota.
Tosiaan, keskiviikkona oli ysien luokkaretki. Helsinkiin. Jotkut menee ulkomaille, mutta me mennään Helsinkiin. Ei, en ole katkera, vaik kirjotanki siitä hiuka sarkastisesti. Siel oli oikeestaa kivaa. Ensin käytii tutustumas Haaga-Heliassa, eikä sekää ollu nii hirveetä ku olis voinu kuvitella. Tosin se ruoka oli tosi... Mielenkiintosta. Hieno paikkahan se oli, ei siinä mitää. Sen jälkee osa meni lintsille, vaikka vettä sato ku saavista kaatamalla, ja osa (mukaanlukien minä) meni keskustaan. Ensin siinä tosin oli puolentoista tunnin kiertoajelu aka katsaus Helsingin joka ikisen rakennuksen rakennustyyliin. Se esittelijä toisti koko ajan sanoja: funkkis ja niin tota joo. Sitte meiät jätettii eteläsatamaa ja sanottii että kahen tunnin päästä samaan paikkaan takasin. Siitähän on mukava kävellä vesisateessa. No, siitä sitte lähettii kävelee ja käytii stokkalla, forumissa ja Raxissa syömässä. Söin itteni (taas) ihan räjähtämispisteeseen :S Ja siitä takasin kohti koulua. The end of the luokkaretki.

Torstaina oli älyttömän tylsä luontopolku. Mä olisin voinu kehittää paremman vaa kävelemällä meiän takapihalta mettää. Noin hyvä se oli :D

Sitten mun tylsästä elämästä oikeesti mielenkiintosiin juttuihin:
 OH MY GOD. John Greenin Looking for Alaska on aivan mahtava! Suosittelen ehdottomasti joka ikiselle.

Luin tossa viikolla loppuun Ally Condien Tarkoitettu - trilogian. Aivan mahtava kirjasarja, mutta loppu kyllä musta hiukan tyhmästi :c

Koska oletan että teitä ei kiinnostanu nää ollenkaan, täs olis muutama kuva:

Roosa

Tää oli kiinni yhessä sillassa Helsingissä ja se oli niin ihana et oli pakko ottaa kuva!

Ja se ainainen bonuskuva: